7. syyskuuta 2016

TARINA MINUSTA JA BLOGISTANI


Mistä kaikki alkoikaan? Sain jo kuukausia sitten haasteen kertoa blogini tarinan, mutta vuodenajat ovat vierineet silmissä, eikä intoa postauksen kirjoitteluun ole löytynyt. Nyt syksyllä tuntuu olevan kuitenkin sopiva hetki uppoutua tähän syntytarinaan.




Hauduttelin ajatusta omasta blogista hyvän aikaa vajaa parisen vuotta sitten. Kaikki lähti rakkaudesta valokuvaamiseen ja haluun kehittää itselleni harrastus, jota voin toteuttaa kotoa käsin. Vaikkapa juuri täältä keittiön pöydän äärestä kynttilöiden loisteessa lapsen nukkuessa. Leivonta, kattaukset, sommittelu, näpertely, sisustelu, puutarha, ylipäätään kaikki kaunis kiinnostaa ja viehättää minua. Kaikki blogistani löytyvät jutut, ovat jollain tapaa innostaneet minua juuri sillä hetkellä. Olipa kyseessä oma elämä tai koti. Flow on mahtava tunnetila ja sitä haluan hyödyntää blogatessani. Väkisin en juttuja väsäile! Sen jos jonkun olen tässä matkan varrella oppinut.




Haaveenani oli joskus ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessa, että minä hankin vain kauniita esineitä, oli kyseessä sitten niinkin arkinen asia kuin teippirulla tai vessan harja. Ajanmyötä olen kuitenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, että kaikki ei ole täydellistä idylliä. Olen ehkä jopa oppinut ottamaan asioita vähän rennommin esikoisen syntymän myötä :) Tavoitteellinen, täydellisyyteen kurottelija kun voi soimata itseään aivan turhaan. Luulenpa, että vain toinen perfektionismiin taipuvainen voi ymmärtää minkälaista se pahimmillaan voi olla. Ihminen ei ole kuitenkaan koskaan valmis. Elämä ei ole koskaan valmis ja se juuri on ihanaa! Aina voi kehittyä ja tärkein asia minkä olen oppinut, on matkasta nauttiminen aidosti. Nyt tuntuu, että olen alkanut osata elää entistä enemmän tuon ajatuksen mukaisesti. Hienoja mietelauseita kun voi toistella loputtomiin, mutta se ottaa oman aikansa ennen kuin sanoista tulee totta omassa elämässä. 




Blogini on minulle paikka, jossa voin irrottautua arjesta. Olla hetken vain itselleni. Tämä on sitä kuuluisaa äidin omaa aikaa. Blogini on paikka, jossa voin jakaa valokuviani ja ajatuksiani. Valokuvaus kun on vähän tylsä harrastus, jos ei otoksiaan voi jakaa muiden kanssa. Minusta on ylipäätään ihanaa, että ihmiset jaksavat kirjoittaa blogeja ja jakaa kuviaan instagramissa.

Välillä tulee kausia, jolloin tekisi mieli laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Viime keväänä alkuraskauden hormoonihuuruissa totesin miehelleni, että en halua enää blogata. Mitä jos sulkisin koko blogin? En  tiennyt haluanko jakaa koko raskausasiaa lukijoiden kanssa, sillä se tuntui niin henkilökohtaiselta. Yhtäkkiä en halunnut jakaa yhtään mitään. Mieheni viisaasti sanoi, että katuisin päätöstäni kuitenkin. Jos en heti, niin viimeistään äitiyslomalle jäätyäni. Esikoisen äitiyslomallahan koko blogi sai alkunsa. Oli pakko saada joku oma juttu, mihin ei tarvita lapsenvahtia. 

Blogini punainen lanka on maalla asuminen ja ne pienet kauniit hetket meidän maalaiskodissa ja tässä ympäristössä. Välillä jaan ihan tavallisia juttuja siitä kun korjataan lapsen kanssa salaattisatoa pienestä laatikosta tai kun ollaan leivottu yhdessä jotain kivaa. Joskus taasen kurkataan sisustusjuttuihin tai muuten vain fiilistellään mukavia paloja elämästä. Välillä kerron myös niistä ei niin mukavista tunnetiloista tai hetkistä, mutta ne ovat pieni sävy kokonaisuudessa. Kuten elämässäni yleensäkin, haluan myös täällä blogissa pitää positiivisen ja iloisen asenteen. En halua keskittyä valittamiseen,  odottavaan käsitiskiin tai täyteen pyykkikoriin, kaatuneeseen maitolasiin tai kuraisiin tassunjälkiin. Ne ovat arkeen kuuluvia sivuseikkoja, joita siistitään kun ehditään ja jaksetaan.




Ja koska valokuvat ovat blogini suola, kerron myös lyhyesti näistä otoksista. Kuvitukseksi tähän postaukseen valitsin bostonkakun kuvaukset ja hetken kuvauksen jälkeen, kun päätin vielä piipahtaa muutaman blogiin liittyvän asian parissa koneella. Näistä kuvista sain inspiksen vihdoin toteuttaa tämän postauksen. Tavallaan nämä kuvat kertovat yhden postauksen synnyn tarinaa, jota ei sitten tullutkaan. Joskus aiheet vaihtuvat lennosta ja fiiliksen mukaan on ehdottomasti mentävä! Silloin teksti syntyy kuin itsestään!


Kiitos ihanalle Stella Vanilja -blogille tästä haasteesta! Ja pahoittelut, että näytin ottavani aika vapaat kädet postauksen toteutuksen kanssa. Olisi näköjään ollut helpot kysymykset valmiina :)


Psst... jos joku jäi kaipailemaan vinkkejä mitä maistuvimman ja mehevimmän bostonkakun tekoon, niitä löytyy täältä: Näyttävä bostonkakku kahvipöytään



20 kommenttia:

  1. Ihana tarina johon helposti samaistun minäkin :) Minulla tämä sama haaste vielä myös julkaisematta, luonnoksista löytyy aloitettu teksti ja ajatuksena on ollut julkaista se nyt syksyn aikana :) Kiitos kauniista blogistasi, se on yksi lemppareistani ja olen iloinen ettet aikoinaan sulkenut sitä <3 Kauniita kuviasi on aina ilo katsella ja itse pidän eniten niistä blogeista jossa eletään juuri sitä ihan tavallista arkea ja teidän arkea maatilalla on erityisen ihanaa seurata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinäkin saat jutun valmiiksi ja julkaistua! Mielelläni lukisin <3
      Kiitos kauniista sanoista ja siitä, että olet pysynyt täällä matkassa ja jättänyt lukuisia ihania kommentteja jälkeesi <3 Niistä tulee aina niin hyvä mieli ja bloggailu on paljon mukavampaa, kun täällä kommenttilaatikonkin puolella tapahtuu!

      Poista
  2. Niin kaunis blogi ja upeita kuvia!<3

    VastaaPoista
  3. Heippa! Täällä kommentoidaan ensimmäistä kertaa. Löysin blogisi alkukesästä (?) Instagramin kautta, jossa jäin heti koukkuun ihastuttaviin valokuviin! Blogien lukeminen on se minun "oma hetki" harrastus ja oli ilo huomata, että kauniita kuvia täynä olevan instagram tilin takaa löytyi vielä blogikin! Olen iloinen, että päätit jatkaa mietinnöistäsi huolimatta. Blogisi äärellä on hyvä hengähtää, ehdottomasti yksi lemppareistani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla <3 Mukavaa, että jätit kommenttia! On kiva kuulla lukijoista :) Tämä kyllä niin lämmitti mieltäni, että ihan tässä näitä lueskellessa liikuttuu. Liekkö raskaushormoonit vähän tehostavat :D Kiitos sinulle <3

      Poista
  4. Olen iloinen että otit vapaat kädet ❤ se on aina mahtava ja rikkaus :)

    Ihana oli lukea tätä tarinaa töiden jälkeen :) kiitos kauniista ja ihanasta blogistasi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun olet pysynyt matkassa mukana ja jättänyt monet ilahduttavat kommentit luettavakseni <3

      Poista
  5. Nämä tarinat blogin takaa ovat aina kivoja! Mä bloggasin vuosia ja sitten lopetin kuin seinään. Kaipasin bloggaamista, mutta reilu vuoden tauko teki hyvää. Mä olen myös kipuillut tuon rajanvetoasian kanssa. Uuden blogin kanssa sekin on ollut rennompaa. Jaan mitä haluan ja loput pidän itselläni. Tämä siksikin, että osa töistäni on julkisia. Jotenkin haluan olla tarkka rajoistani.

    Ja mitää tulee tuohon täydellisyyteen tavoittelusta. Pieni pala sitä ei tekisi ollenkaan pahaa :D Mä siedän keskeneräisyyttä turhankin hyvin ja sen takia en välttämättä saata projeteja loppuun. Melkein loppuun kylläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on itselleni aika simppeli ohjenuora, että kirjoitan vain niistä asioista, jotka tuntuvat hyvältä. Paljonhan elämää jää blogin ulkopuolelle ja niin sen haluan pitääkin. Erityisesti lapsen kohdalla haluan hieman suojella häntä ja hänen yksityisyyttään, vaikka valokuvauksellisista syistä kuvia aina silloin tällöin laitankin. Mutta nämä asiat ovat onneksi jokaisen itsensä päätettävissä :)

      Kaikessa on puolensa :D Minä olen vähän sellainen pilkun viilaaja pahimmillaan. Onneksi sitä elämä opettaa höllämään :D

      Poista
  6. Ihania kuvia, kauniita ajatuksia. <3
    Instassa olen seuraillut, tänään poikkesin eka kertaa tänne.
    Onnea blogillesi. ������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Kiva kun poikkesit ja jätit viestin jälkeesi! :) Tervetuloa toistekin piipahtamaan!

      Poista
  7. Kiitos tästä aamuhetkeäni kaunistaneesta hetkestä blogisi äärellä! Aivan kuin olisin istahtanut seuraksesi ihanan pöydän ääreen. Fiiliksellä menen minäkin. Aurinkoista syyspäivää! 💕 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kauniista viestistäsi <3 Aurinkoista päivää sinulle Tuija! :)

      Poista
  8. Niin kauniit kuvat taas! Lapset saa kyllä väkisinkin hölläämään otetta, se on lopulta varmaan ihan hyvä asia. Ja hei, mitäs kurasten tassunjälkien ♡ tekijälle kuuluu?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 No se todellakin on hyvä asia :D Elämä on paljon helpompaa, kun ei stressaa joka asiasta!
      Harmaahapsi muoriseni täytti kesällä 10 vuotta <3 Vähän haikea fiilis, vaikka ainoat vanhenemisen merkit tähän mennessä ovat lisääntyvät harmaat karvat ja vähän herkemmin hän on viluinen. Meno kuitenkin kohdillaan :D Nuorempi kakara taasen on oma höntti itsensä :D On nää kääkät vaan hassuja otuksia!

      Poista
  9. Täälläkin yks onnellinen, että tämän blogin viimein löysi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi <3 Kiitos sinulle! Ihan tosi tippa linssissä näitä lueskelen :) Ihania viestejä ja raskaushormoonit boostaavat mukavasti. Joudun ehkä kohta kaivamaan nenäliinat esiin :)

      Poista
  10. Tämä on lemppari blogini. Onneksi jatkoit sen pitämistä. <3 Ihailen joka kerta valokuviasi. Ihania inspiraation lähteitä minulle.
    Jotenkin sinulla on vain ihana tapa kirjoittaa ja pukea ajatukset sanoiksi. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle aivan ihanasta palautteesta <3 Tuntuu niin kivalta saada positiivista palautetta tietenkin kuvista, mutta myös kirjoittamisesta, sillä en ole koskaan pitänyt sitä vahvuutenani. Joka kerta julkaise-nappia painaessani se tuntuu pieneltä hypyltä tuntemattomaan. Mutta itseään on hyvä haastaa.

      Poista

Kiitos kommentista! :)