11. elokuuta 2016

OLOHUONEESSA JUURI NYT


Kesä vetelee viimeisiään. Ainakin jos katsoo ulos ja tarkkailee sääennusteita. Vielä lähenevä syksy ei kuitenkaan näy meillä sisustuksessa kynttilöitä enempää. Olohuoneen kesäiset tyynyt saavat olla niin kauan, kunnes on oikea syksy. Hempeän pirteät värit ilahduttavat ja muistuttavat siitä, että elokuu on vielä kesäkuukausi. 




Meillä tämä viikko on samanlainen kesäviikko kuin monet muutkin. Monessa perheessä palaavat lapset koulutielle, joka varmasti viimeistään sinetöi paluun arkeen ja tuttuihin rytmeihin. Meillä pikkuneidillä on edessä vielä monta vuotta ennen koulutien alkua. Maatilan kesätyöt ovat vielä kesken, eikä pitkiä kesälomia täällä tunneta. Suuria kontrasteja arjen ja lomien välille ei pääse syntymään kun pisin lomamme on ollut kai kuusi päivää. 




Elämä tilalla on silti jotain sellaista mistä nautin. Minua ei haittaa olla kiinni täällä, sillä en koe olevani jotenkin negatiivisella tavalla sidottu työympäristöön. Taidan olla siinä unelmatyössäni ja elinympäristössä. Mikä parasta. Maatila on perheyritys. Tehdään töitä yhdessä, puhalletaan yhteen hiileen. Tämä on elämäntapa. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin takavuosina, jolloin jokaisessa taloudessa oli se yksi tai kaksi lehmää. Työmäärä on lisääntynyt hurjasti, mutta tekijöiden määrä ei. Toki koneet kehittyvät, mutta samalla peltoalat ja eläinmäärät ovat kasvaneet uusiin lukemiin. Täytyy löytyä yrittäjäasennetta ja uskoa tulevaisuuteen.




Töistä huolimatta elämäämme mahtuu muutakin. En koe lapsemme jäävän mistään paitsi, vaikka meillä ei ole perheen yhteisiä viikonloppuvapaita tai pitkiä lomia. Ystävämme ammut hoidetaan niin jouluna kuin juhannuksenakin. Eläimet sitovat, olivatpa ne sitten lemmikkejä tai työkavereita. Jokainen nelijalkainen on meille tärkeä, vaikka niitä melko monta onkin. 

On toki monia muitakin aloja, joissa työtä eivät rytmitä säännölliset vapaat ja pitkät lomat. Arkeenkin mahtuu kuitenkin paljon ihania hetkiä ja irtiottoja, jotka toivottavasti jäävät jälkikasvun mieleen mukavina kokemuksina. Lomilla meidän perhe sitten reissaa ja vaihdamme maisemaa kokonaan olipa käytössä sitten se kolme tai kuusi päivää.




Tämän piti olla pelkkä sisustuspostaus, mutta tällaisia ajatuksia syntyi tänään täältä elokuisesta olohuoneestamme käsin.

Mukavaa torstaipäivää <3



15 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Mukavaa torstaita :)

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia ja ihanan valoisa olkkari teillä 😊 Arvostan tosi paljon työtäsi 😍. Mukavaa viikkoa, minäkin palaan blogitauolta tällä viikolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon <3 Pieni tauko virkistää välillä asiassa kuin asiassa :)

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja ihanan valoisa olkkari teillä 😊 Arvostan tosi paljon työtäsi 😍. Mukavaa viikkoa, minäkin palaan blogitauolta tällä viikolla...

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11/8/16

    Samanlaisin miettein täällä toinen maitotilallinen (olen joskus ennenkin kommentoinut). Lehmät on hoidettava joka päivä, joskus on löysempiä päiviä, jolloin kerkeää päiväseltään esim. käydä jossain ja lomilla sitten reissataan pitemmälle.
    Hyvää loppukesää! t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun jätit kommenttia :) Paljon tekemistä riittää, mutta onneksi tosiaan välillä voi päiväseltään tehdä pieniä reissuja. Nyt taas haipakkaa riittää, jos vain säät suosisivat. Voi näitä sateita :/
      Mukavaa loppukesää sinullekin!

      Poista
  5. Oikein kauniita elokuisia kuvia ja ajatuksia <3 näitä on mukava lukea :)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia ja ajatuksia. Tekstistä oikein huokuu sinun onnellisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Onhan tilanne aika ihana, kun pienokainenkin tulossa. Raskauden seesteisiä hetkiä :)

      Poista
  7. Anonyymi12/8/16

    Hienoa,että on uusia sukupolvia jotka vielä jaksaa tehdä tuota raskasta työtä,koska ihmisten täytyy syödä jatkossakin.

    Nuoria mekin vielä ollaan,mutta nelikymppinen mieheni väsähti näissä nykymaatalouden paineissa ja kyllästyi tehtyään 25 vuotta pyhää arkea ja alettiin kaivata elämältä muutakin kuin työtä..en ehkä osannut kaivata pitkiä lomia,mutta aikaa myöden aloin haikailla vapaapäivien perään,että olisi aikaa levätä ja palautua työstä.
    Eikä olla kyllä kaduttu hetkeäkään.
    Vaikka työelämä ei ole milloinkaan helppoa niin lypsykarjan pitoa sitovampaa työtä ei kyllä aivan heti löydy.
    Jaksamista teille arkeen ja pyhään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle <3 Työ on toki raskastakin. Oma jaksaminen ja hyvinvointi on yksi tärkeimmistä asioista. Paljon on ollut aihe esillä alan lehdissä. Oman jaksamisen kustannuksella ei ole hyvä elää. 25 vuotta on pitkä aika ja varmasti töitä on ehtinyt paiskia olan takaa.
      Mukavaa loppukesää!

      Poista
  8. Kaunis postaus, niin kuvat kuin teksti <3 Ajattelemisen aihetta ja arvostan suuresti työtänne. Aihe lähellä sydäntäni kun mieheni mummi, nyt 90-vuotias, piti maito- ja maatilaa melkein 70-vuotiaaksi asti <3 Harmillisesti hän oli jo luopunut lehmistä kun tavattiin mieheni kanssa, joten en päässyt tätä arkea kokemaan, mutta kuuntelen innoissani hänen tarinoitaan ja miehelläni on paljon hienoja muistoja lapsuudestaan.

    Jos joskus innostut tekemään postauksen työpäivästänne, miten se rytmittyy jne. niin luen sen mielelläni. Kaunista elokuista viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle <3 Ihana saada palautetta. Maatilan elämässä on oma hohtonsa, mutta myös paljon raakaa työtä.
      Kiitos postausideasta! Aloinkin heti pohtimaan aihetta. Koitan hiljalleen koota ajatuksia ja kuvailla. Katsotaan jos ennemmin tai myöhemmin saisin tehtyä jonkunlaisen koosteen maatilan päivästä :) Kuvani ovat yleensä sisältä ja omalta pihalta, sillä kaksivuotiaan kanssa on haastavaa kuvata tilan arkea. Toisaalta taas töissä ei ehdi järkkärin järkälettä kantaa mukana. Jospa kuitenkin ajan kanssa saisin jotain aikaiseksi, sillä tämä olisi hauska toteuttaa!

      Poista

Kiitos kommentista! :)