22. heinäkuuta 2018

Päivänliljoja ja mummolatunnelmaa


Lomamme aikana puutarhassa oli pionikausi päättynyt ja päivänliljat aloittelivat kukintaa. En ole mikään suuri keltaisten kukkien ihailija, mutta silti kestävyytensä, kukinta-ajan ja kauniiden lehdistöjen takia meille on valikoitunut kaksi keltaista päivänliljaa oleskelupihan keskeisimmälle paikalle. Näin jälkeen päin olen ollut sangen tyytyväinen valintaani, sillä 'Stella de Oro' ja 'Corky' ovat kestäneet jopa taimivaiheessa ankarimman talven, sekä kasvattaneet upeasti kokoaan vuosi vuodelta. Näistä pihan pikku auringoista tulee nyt vahva mummolatunnelma puutarhaan. Kukkapenkin takana viheriöi juhannusruusu ja taustalla komeilee punamullan värisellä keittomaalilla maalattu aitta. Tätä näkymää voi katsella olohuoneesta vanhojen ikkunoiden läpi. Siinä on tunnelmaa kerrakseen!



Aittaa on ehditty jo kunnostaa jonkun verran. Ympäriltä isäntä kaivoi runsaasti maata pois, joten rakennus ei enää seiso vedessä. Vedet ohjautuvat nätisti tontin reunalla kulkevaan syvään avo-ojaan. Samalla rakennusta oiottiin. Jäljelle jäi ainakin yhden ikkunan korjaus ja rakennuksen maalaus.


Täällä lasten kesäloma lähestyy, mikä tarkoittaa sitä, että en itse taida vähään aikaan pahemmin töille päästä. Suunnitelmissa onkin ottaa elokuussa työn alle uuden hyvin perinteisen ja tuoksuvankin aidanteen toteutus, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Ennen sitä on vielä muutama käytännön pulma ratkaistavana.

9. heinäkuuta 2018

Pioni huumaa


Kesä on nyt parhaimmillaan. Aurinkoiset päivät, hellivä lämpö ja rehevä luonto puutarhan ympärillä tuntuvat aivan ihanalta. Alkukesän syreeniaika on jo jäänyt kauas taakse ja juhannuksena oli pionien vuoro aloittaa uusi loistokas jakso. Pari viikkoa olemme jo nauttineet näiden kuningattarien loistosta. Ensin aloitteli vanha pioni talon aurinkoisella seinustalla ja nyt on nautittu usean päivän ajan itse istuttamani, mutta perinteisen 'Sarah Bernhardt' pionin näyttävästä kukinnasta. 




Tämä yksilö tulee vielä komistumaan vuosi vuodelta. Aivan hetkessä ei kukkamäärä saavuta vanhaa pionia, joka tekee monta kymmentä kukintoa. On kuitenkin ihana huomata, että työni puutarhassa alkaa hiljalleen tuottaa hedelmää. Vielä on paljon edessä, eikä tekeminen onneksi koskaan lopu, mutta nämä välietapit tuntuvat niin hyvältä. Onnistumisen elämyksiä.



Ensimmäiset istuttamani pionit menetin heti ekana kovana talvena. Tuntui haikealta kaivaa menehtyneet taimet pois, mutta kasvun voima on ihmeellinen ja jo nyt parin vuoden jälkeen uusista istutuksista kukkapenkki loistaa. Vieressä kaksi nuorta pionia vielä kasvattelevat itseään ja toivottavasti lähivuosina kukkivat nekin.




Tämän vaaleanpunaisen kaunottaren kaveriksi olen istuttanut jättipoimulehden, jonka limenvihreään kukintoon olen aivan ihastunut. Niin ihana yhdistelmä pionin kanssa! Myös kasvin lehdet ovat kauniita, joten tämä on näyttävä myös muina aikoina.

Tässä siis pionia kerrakseen ja ehkä ähkyynkin asti. Vai voiko pionista saada edes tarpeekseen?